Bulimian Oireet

Bulimia on syömishäiriö, jossa henkilö ahmii lyhyessä ajassa suuria määriä ruokaa ja yrittää sitten oksentaa kaiken ulos. Taudin taustalla on lihomisen pelko. Bulimikon koko elämä saattaa pyöriä ruoan ja painonhallinnan ympärillä. Bulimikko on usein ankara itseään kohtaan ja pahoittaa mielensä itsekurin pettäessä. Joskus ahmiminen ja masennus muodostavat noidankehän ruokkien toisiaan. Osalla bulimikoista ahmiminen ja oksentaminen ovat jokapäiväinen rutiini eikä niihin välttämättä liity syyllisyyttä tai masennusta. Bulimiasta voi olla erittäin vaikea parantua etenkin, mikäli ei edes koe olevansa sairas.

Bulimian mahdollisia oireita ja seurauksia ovat:

• ahdistus tai levottomuus
• avuttomuuden tunne
• eristäytyneisyys
• haavat
• • rystysissä (hampaiden aiheuttamat hankaumat, jotka ovat syntyneet työnnettäessä sormia kurkkuun)
  • suussa, kurkussa ja ruokatorvessa (vatsahapon syövyttämiä)
• hampaiden vihlominen, reikiintyminen ja mätäneminen
• häpeä ja syyllisyys
• itseinho tai itsetuhoisuus
• kuukautisten vähentyminen tai poisjääminen (johtuen painonvaihtelusta ja aliravitsemuksesta; epäsäännölliset kuukautiset)
• laihtuminen
• lääkkeiden käyttö (ulostus- tai nesteenpoistolääkkeet; jatkuva ummetus-, oksennus- tai nesteenpoistolääkkeiden käyttö voi olla hengenvaarallista)
• masennus
• nestehukka (tai tavallista runsaampi veden juonti)
• oksentelu (lähinnä runsaskalorisen aterian jälkeen)
• piilotetut karkkipaperit tai muut jäljet mässäilystä
• rintakipu
• ruoan ahmiminen (suuren ruokamäärän ahmiminen kerralla; etenkin rasvaista tai sokeripitoista ruokaa; tavallisesti vain yksin syöpötellessä)
• ruokailun välttäminen julkisilla paikoilla
• suurien rahamäärien käyttäminen herkkuihin
• sydämen vajaatoiminta tai rytmihäiriö
• turvonneet sylkirauhaset
• ummetus
• valitus omasta lihavuudesta (vaikka olisikin normaalipainoinen)
• vatsakipu (bulimikko saattaa syödä kokonaisen kakun muutaman palan sijaan)
• vaurioitunut tai puuttuva hammaskiille
• verestävät silmät (oksentamisen jälkeen)
• yliherkkä oksennusrefleksi (jotkut pystyvät jopa oksentamaan työntämättä sormia kurkkuun)
• äänen käheys.

Bulimialle ovat ominaisia useita kertoja viikossa toistuvat ahmimiskohtaukset ja niitä seuraavat lihomisen välttämistoimenpiteet. Syöpöttelyä tapahtuu usein stressin yhteydessä. Syöminen on mukava keino kohdata tai paeta negatiivisia tunnetiloja.

Bulimikon pääsääntöinen laihdutuskeino on ahmitun ruoan oksentaminen ennen kuin ruoansulatuselimistö ehtii sitä hyödyntää.

15–25-vuotiaista naisista noin 10 prosentilla on bulimia. Viidesosalla potilaista oireet kestävät useita vuosia. Kolmasosalla ahmimiskohtaukset vähenevät huomattavasti, mutta niitä esiintyy edelleen silloin tällöin. Noin puolet bulimikoista parantuu täysin.

Bulimialle altistavia tekijöitä ovat:

• epäsäännöllinen ruokailu tai paasto (nälkiintynyt elimistö haluaa pitkän tauon jälkeen nopeasti suuren määrän ruokaa; bulimia alkaa tyypillisesti epäonnistuneen laihdutusyrityksen jälkeen)
• huono itsetunto (bulimiaan voi liittyä tunne siitä, että on huonompi kuin muut; bulimikolla kehon ulkomuoto on usein suorassa suhteessa itsensä arvostamiseen)
• masennus
• mässäily (suurten ruoka- ja juomamäärien nauttiminen yhdellä kertaa voi venyttää mahalaukkua; suuri mahalaukku voi vastaisuudessa vaatia tavallista enemmän ruokaa kylläisyystunteen saavuttamiseksi)
• nuori ikä (bulimia alkaa usein myöhäisessä murrosiässä tai nuorella aikuisiällä)
• perfektionismi
• stressi
• naissukupuoli (bulimia on yleisempi naisilla)
• ulkoiset vaatimukset (esim. vanhempien ylisuuret vaatimukset tai jotkut uravalinnat, kuten mallin ura tai eräät urheilulajit, kuten baletti ja tanssi)
• vääränlainen kannustus (ihmisten negatiiviset kommentit ulkonäöstä tai lihavuudesta)
• vääristynyt kauneusihanne (anoreksian tapainen laihuuden ihannointi; useimmat bulimikot ovat normaalipainoisia eivätkä muut aina osaa epäillä syömishäiriötä).

Bulimiaa sairastavien kommentteja:

"Vanhemmat ovat tienneet bulimiastani alusta asti. Kaikenlaisia juttuja on tapahtunut, mutta ehdottomasti noloin oli viime talvena. Olin ottanut mummolareissulle muutaman paketin suklaata. Söin kaiken heti ensimmäisenä yönä ja livahdin ulos oksentamaan. Oli niin huono olo ja luntakin sen verran, että en voinut mennä kovin kauas. Oksensin melkoisen läjän pihatien penkkaan. Yritin sitä parhaani mukaan peitellä, mutta olin jo sen verran kohmeessa (ja ei siellä kyllä mitään nähnytkään), että lähdin takaisin tupaan. Aamulla sitten heräsin katsomaan ikkunasta. Ja kyllähän oksennuksen jäljet näkyivät selvästi. Eipä ollut kovin vaikea arvata kuka oli syyllinen. Vieläkin hävettää, kun käydään siellä kylässä."