Kihomato - Oireet
Kihomato (Enterobius vermicularis) on yleisin suolistomato Suomessa. Kihomatotartunnan mahdollisia
oireita ja seurauksia ovat:
- emättimen kutina (naisella kihomato saattaa joskus vaeltaa peräaukosta emättimeen, kohtuun ja
munanjohtimeen aiheuttaen esimerkiksi emätintulehduksen tai kohtutulehduksen)
- peräaukon kutina (yleisin oire)
- ruokahaluttomuus
- unettomuus
- virtsatietulehdus (yleisempi naisilla kuin miehillä).
Kihomatoinfektio on yleensä kuitenkin lieväoireinen, joskus jopa oireeton.
Kihomadot tarttuvat melko helposti ihmisestä toiseen. Niitä arvellaan olevan noin 750 miljoonalla ihmisellä.
Kihomatoinfektiolle altistavia tekijöitä ovat:
- nenän kaivaminen (suun lisäksi kihomadon munat voivat päästä ruokatorveen myös nenän kautta)
- nuori ikä (tauti on yleisempi lapsilla)
- pitkät kynnet (kihomadon munat jäävät helposti kynsien alle)
- puutteellinen käsihygienia ja syöminen sormin
- suuri määrä ihmiskontakteja (esim. päiväkodissa).
|
Kihomadon elinkaari alkaa naaraan muniessa peräaukon
iholle tahmaisia, mikroskooppisia munia. Munat kehittyvät infektiokykyisiksi hapekkaissa
oloissa muutamassa tunnissa. Raapiessa munat siirtyvät sormiin ja päätyvät usein suuhun tai
nenään. Petivaatteissa tai muualla kodissa munat voivat selviytyä useita viikkoja. Siivouksen
jälkeen munat leijailevat ilmassa ja saattavat siirtyä pöydällä olevaan ruokaan tai juomaan
tai hengittäessä nieluun. Ohutsuolessa munista kehittyy toukkia ja myöhemmin aikuisia matoja.
Kihomadon kiertokulku kestää tyypillisesti hieman yli kuukauden.
|
Aikuinen kihomatonaaras on 8–13 mm pitkä ja elää noin kaksi kuukautta. Uros 2–5 mm
pitkä.
Taudille tyypillinen peräaukon kutina johtuu joko munien pinnalla olevasta eritteestä tai peräaukon iholla
luikertelevista madoista. Madot uskaltautuvat peräaukkoon etenkin öisin. Joskus kutina alkaa vasta tunteja
munimisen jälkeen. Tällöin kihomato on jo ehtinyt ryömiä takaisin peräsuoleen. Taudin diagnosoinnissa munia voidaan
kerätä peräaukon seudulta nukutun yön jälkeen. Näyte tutkitaan mikroskoopilla laboratoriossa. Eläviä kihomatoja voi
joskus löytyä ulosteen pinnalta, etenkin mikäli niitä on suolistossa sadoittain.
|