Lapamato - Oireet

Lapamato (leveä heisimato, Diphyllobothrium latum) on suolistoloinen, joka voi tarttua ihmiseen raa'asta kalasta. Mahdollisia lapamadon aiheuttamia oireita ovat:

• anemia (esim. kalpeus; lapamadon keho imee itseensä paljon B12-vitamiinia, jota tarvitaan punasolujen tuotannossa)
• huimaus
• glossiitti (kielen tulehdus, jonka mahdollisia oireita ovat esim. kielen kipu, sileys, turvotus tai värimuutos sekä pureskelu- tai nielemisvaikeus)
• jatkuva nälkä (tai ylensyönti)
• kihelmöinti, pistely tai tunnottomuus (raajoissa)
• laihtuminen
• lihasheikkous (voimattomuus; lihasoireet)
• nokkosihottuma (ihomuutokset)
• oksentelu
• pahoinvointi
• päänsärky (tai jopa krooninen migreeni)
• ripuli
• ruokahaluttomuus
• sydämen nopea syke (sydänoireet)
• ummetus
• vatsakipu
• vatsan turvotus tai ilmavaivat
• väsymys.

Lapamatoinfektio voi olla myös täysin oireeton.

Lapamatoa kantavan ihmisen uloste päätyy toisinaan Suomen vesistöihin. Uloste sisältää mikroskooppisia lapamadon munia. Vedessä munasta kehittyy muutamassa viikossa uimataitoinen värekarvallinen ripsitoukka (coracidium). Toukka saattaa joutua hankajalkaisen äyriäisen syömäksi, jolloin se tunkeutuu äyriäisen ruumiinonteloon ja muuttuu procercoidiksi (1. asteen toukka). Toukkaa isännöivä äyriäinen voi päätyä kalan ravinnoksi. Kalassa toukka läpäisee suolen limakalvon ja vaeltaa vatsaonteloon tai lihaksistoon, jossa se kehittyy senttimetrin mittaiseksi lihastoukaksi (2. asteen toukka; plerocercoid). Kala saattaa joutua isomman kalan syömäksi ennen kuin toukka päätyy lopulliseen isäntäeliöön eli ihmiseen.

Jos kalasaalista ei ole pakastettu tai kuumennettu, siirtyy toukka ihmisen suolistoon, jossa se kehittyy kuukaudessa aikuiseksi lapamadoksi. Lapamato on päästään kiinni imukupeilla ohutsuolen seinämässä. Se saa ravintonsa ihmisen syömästä ja sulattamasta ruoasta. Lapamadon litteä ruumis koostuu tuhansista proglottideista eli jaokkeista. Jaokkeet syntyvät lapamadon hoikassa kaulassa ja kasvavat kulkeutuessaan kohti häntää. Jaokkeiden tehtävä on tuottaa munia. Jokaisessa jaokkeessa on sekä naaraan että uroksen sukupuolielimet. Lapamato on siis kaksineuvoinen. Lisäksi jaokkeet voivat paritella toisten jaokkeiden kanssa tai toisen suolistossa olevan lapamadon kanssa. Yksi kookas lapamato voi tuottaa jopa miljoona munaa päivässä. Munia voi löytyä ulosteesta aikaisintaan viisi viikkoa infektion alettua. Munia täynnä olevat jaokkeet irtoavat ja kulkeutuvat ulosteen mukana ulos. Useimmiten jaokkeet hajoavat jo suolessa, jolloin mikroskooppisia munia voi olla vaikea löytää ulosteesta. Lapamadon ruumis liikkuu vapaasti suolistossa ja saattaa joskus erehtyä peräaukosta ulos. Mikäli peräaukosta tulee lapamatoa muutaman kymmenen senttimetrin pituinen pätkä irtonaisena, on kyse todennäköisesti irronneista jaokkeista. Lapamadon eturuumiin sen sijaan tunnistaa pienestä läpimitasta. Lapamadon pää on noin 3 mm pitkä ja 1 mm leveä. Lapamato voi kasvaa yli kymmenmetriseksi ja elää vuosikymmeniä.

Lapamadon toukkia esiintyy makean veden kaloissa, jotka syövät hankajalkaisäyriäisiä tai äyriäisiä syöviä pikkukaloja. Tälläisiä ovat esimerkiksi: ahven, hauki, kiiski ja made. Kypsentämättömän kalan lisäksi myös mädin syönti voi altistaa lapamadoille.