Narkolepsian Oireet

Narkolepsia on nukahtelusairaus. Valveilla oleva narkoleptikko nukahtaa suoraan REM-uneen, jossa hän voi nähdä unia jo 5–10 minuuttia nukahtamisen jälkeen. Nukahtaminen tapahtuu yleensä tylsissä tilanteissa. Unikohtaukset voivat kuitenkin iskeä myös kävellessä, syödessä tai kesken puheen. Unitilat ovat lyhyitä (1–30 min) ja toistuvia (1–8 kertaa päivässä). Narkoleptikko on virkeä lyhyenkin unen jälkeen seuraavaan nukahtamiseen asti. Kohtausta edeltää usein väsymys ja joskus myös

• automaattiset liikkeet (ennen nukahtamista aloitetun liikeradan loppuun saattaminen)
• luomien roikkuminen
• näköhäiriöt (kaksoiskuvat tai näön sumeneminen; silmäoireet).

Muita mahdollisia oireita ovat kuorsaus, masennus, muistihäiriöt sekä oppimis- ja keskittymisvaikeudet.

Useimmilla narkoleptikoilla ilmenee katapleksiaa, joka on voimakkaisiin tunnetiloihin (esim. vihaan, pelkoon tai iloon) liittyvä äkillinen lihasjänteyden väheneminen tai pettäminen. Tyypillinen narkoleptikko ei voi nauraa saamatta voimattomuusoireita (lihasoireet). Kohtaus voi esimerkiksi viedä jalat alta tai osa kasvolihaksista voi veltostua. Myös puhe voi muuttua epäselväksi (puhehäiriö). Lihakset ovat voimattomia sekunneista useisiin minuutteihin. Tila voi vaihdella lievästä lihasheikkoudesta totaaliseen voimattomuuteen. Katapleksiakohtauksessa narkoleptikko pysyy yleensä hereillä.

Kolmasosalla narkoleptikoista esiintyy nukahtamis- ja heräämisvaiheessa joko hypnagogisia hallusinaatioita tai unihalvausta. Hypnagogiset hallusinaatiot ovat tunto-, kuulo-, luulo-, liike- tai näköharhoja. Unihalvaus kestää joitakin sekunteja tai minuutteja, jonka aikana henkilö on täysin tietoinen, mutta ei pysty puhumaan tai liikkumaan.

Narkolepsiaa sairastaa noin 0,03 % suomalaisista. Tauti alkaa useimmiten nuoressa iässä. Ensioireina ovat tavallisesti nukahtelu ja väsymys muiden oireiden seuratessa asteittain lähivuosina. Katapleksia tosin alkaa joskus vasta vuosikymmenien jälkeen.

Useimmilla narkoleptikoilla yöuni on rauhaton tai katkonainen (univaikeudet). Päivätorkahdusten unimäärä kuitenkin tasoittaa menetettyjä yöunia. Pakonomainen torkahtelu ja katapleksiakohtaukset voivat altistaa vakaville onnettomuuksille.

Narkolepsia on parantumaton tauti ja jatkuu melko muuttumattomana lukuun ottamatta REM-oireita, jotka usein vähenevät ajan myötä. Tauti on kiusallinen, mutta ei vaikuta elinikää lyhentävästi. Narkolepsian syytä ei tiedetä, mutta on mahdollista, että siihen tarvitaan sekä perinnöllinen alttius että jokin ulkoinen laukaiseva tekijä.