Umpilisäketulehduksen Oireet
Umpilisäke on umpisuolen pohjasta lähtevä n. 10 cm pitkä putkimainen uloke. Umpisuoli on oikealla puolella
alavatsaa paksusuolen se osuus, joka jää ohutsuolen ja paksusuolen liitoskohdan alapuolelle. Umpilisäkkeen ja
umpisuolen tulehdukset usein sekoittuvat arkikielessä. Molemmilla kuitenkin lähes aina tarkoitetaan
umpilisäketulehdusta.
Umpilisäketulehduksen mahdollisia oireita ovat:
- kuume
- oksentelu
- pahoinvointi
- ripuli
- ruokahaluttomuus
- ummetus
- vatsakipu (tuntuu erityisen pahalta täräyksissä, kuten yskiessä tai hyppiessä; kipu voi
olla terävää; alkaa usein navan kohdalta ja siirtyy muutaman tunnin kuluessa oikealle alavatsaan; alavatsakipu;
umpilisäkkeen tulehduksen todennäköisyys on pienentynyt, jos kipu ei tunnu oikealla alavatsassa tai mikäli
potilaalla on ollut aiemminkin vastaavia kipukohtauksia; tyypillisesti kipu lisääntyy 12–18 tunnin ajan ja on
lopulta sietämätön)
- vatsan turvotus.
Pitkään jatkuva tulehdus voi johtaa umpilisäkkeen puhkeamiseen. Jos suolen sisältöä, kuten haitallisia
organismeja, pääsee vatsaonteloon, voi seurauksena olla esimerkiksi:
- maksan porttilaskimon nouseva infektio
- maksapaise (maksassa sijaitseva märkäpesäke)
- septinen sokki
- vatsakalvontulehdus.
Umpilisäketulehdus alkaa useimmiten siksi, että umpilisäkkeen ja umpisuolen välinen aukko tukkeutuu.
Umpilisäketulehdukselle altistavia tekijöitä ovat:
- Crohnin tauti
- infektiot (esim. suolistoloiset)
- suoliston kasvaimet
- umpilisäkettä ympäröivän imukudoksen liikakasvu (saattaa painaa umpilisäkkeen tukkoon).
|
Joskus umpilisäkkeen tukkeuma voi johtua sulamattomasta
siemenestä, hedelmäkivestä tai kovettuneesta ulostemassasta.
Umpilisäke varastoi ruoansulatuskanavan hyvänlaatuisia bakteereita. Se toimii oivallisena
reservinä, mikäli suolen bakteerikanta äkillisesti häviää.
Tulehtunut umpilisäke voidaan poistaa, koska se ei ole ihmiselle elintärkeä. Suomessa tehdään
vuosittain 10 000 umpilisäkkeen poistoa. Tautiin sairastuu elämänsä aikana noin 7 %
suomalaisista. Sitä esiintyy etenkin 10–30-vuotiailla. Alle 2-vuotiailla tauti on harvinainen.
|
|