Vesimyrkytyksen Oireet

Vesimyrkytyksessä verenkierrossa on liikaa vettä suhteessa natriumiin, joka on yksi elimistön tärkeimmistä suoloista. Veren laimentuessa liikaa, vettä siirtyy soluihin ja kudoksiin, kuten aivoihin. Solujen ja kudosten turpoaminen aiheuttaa vesimyrkytykselle tyypilliset oireet.

Vesimyrkytys on eräs hyponatremian muoto. Hyponatremia tarkoittaa alhaista natriumpitoisuutta. Se syntyy, kun elimistöön kertyy liikaa vettä tai jos natriumia menetetään liikaa esimerkiksi ripulitaudissa. Molemmissa tapauksissa elimistön veriplasman suolapitoisuus pienenee.

Lievä vesimyrkytys voi olla oireeton tai aiheuttaa oireita, kuten:

• lihaskrampit
• pahoinvointi
• päänsärky
• ruokahaluttomuus
• vatsakipu
• virtsan värittömyys
• väsymys.

Vaikean vesimyrkytyksen oireita (yllämainittujen lisäksi) ovat:

• epäselvä puhe
• hallusinaatiot
• hengitysvaikeudet rasituksessa (hengitystieoireet)
• kouristuskohtaus
• neste keuhkoissa
• sekavuus
• sydämen rytmihäiriö (sydänoireet)
• tajunnan hämärtyminen tai jopa tajuttomuus
• virtsankarkailu (virtsaamisvaivat)
• voimattomuus.

Aivojen turvotessa voi esiintyä lisäksi ärtyneisyyttä sekä muutoksia käyttäytymisessä tai persoonallisuudessa. Niitä seuraavat joskus lihasoireet, oksentelu, aistien heikkeneminen ja jano. Sydämen syke saattaa hidastua, mikä voi aiheuttaa pyörtymisen, kun aivoihin ei mene riittävästi hapekasta verta. Turvonneet aivosolut voivat tukkia osittain aivoverenkierron, joka voi johtaa vakaviin aivovaurioihin, kouristuksiin, koomaan tai jopa kuolemaan.

Aivolisäkkeen erittämä antidiureettinen hormoni vähentää virtsaneritystä. Antidiureettinen hormoni on hyödyllinen esimerkiksi verenvuodon yhteydessä, jolloin se estää veden poistumisen verestä virtsaan ylläpitäen verenpainetta. Joskus kuitenkin antidiureettista hormonia erittyy väärään aikaan ja liian paljon, jolloin elimistöön jää liikaa vettä. Antidiureettisen hormonin eritystä lisääviä tekijöitä ovat mm. kipu ja stressi.

Jotta liiallisesta veden juonnista johtuva vesimyrkytys olisi mahdollinen, pitäisi juoda useita litroja lyhyessä ajassa. Teoriassa munuaiset kykenevät poistamaan virtsaan jopa 15 litraa vettä päivässä. Mutta mikäli antidiureettista hormonia sattuu olemaan veressä liikaa, voi virtsaneritys vähentyä, jolloin ylimääräinen vesi jää kehoon.

Vesimyrkytykselle altistavia tekijöitä ovat:

• ikä (pienen vauvan munuaiset eivät kykene poistamaan vettä yhtä nopeasti kuin aikuisen munuaiset; vauva saa yleensä tarpeeksi vettä äidinmaidossa; ongelmia voi ilmetä, mikäli vauvalle juotetaan liikaa ylimääräistä vettä)
• liiallinen hikoilu yhdistettynä suolattoman veden juontiin (esim. raskas työ kuumana päivänä; yhdessä litrassa hikeä voi menettää jopa kaksi grammaa suolaa)
• maha-suolitulehdus (etenkin lapsilla; oksennus- tai ripulitauti voi johtaa suolojen poistumiseen ja pieneen natriumpitoisuuteen; pelkän veden juominen voisi pahentaa tilannetta, joten tällöin pitää juoda nestettä, jossa on myös suoloja, ellei syö suolaista ruokaa)
• nesteenpoistolääkkeet
• palovammat
• muut riskitekijät (esim. keuhkokuume, maksakirroosi, sydämen vajaatoiminta munuaissairaudet, kasvaimet, mineralokortikoidien puute tai osmoottinen diureesi).