Keliakian Oireet
Keliakia on suoliston autoimmuunisairaus, jossa elimistö reagoi ohran, rukiin ja vehnän sisältämän gluteenin
läsnäoloon. Jos keliaakikko syö gluteenipitoista ruokaa, kehon immuunijärjestelmä ylireagoi ja hyökkää ohutsuolen
limakalvon kimppuun.
Normaalisti ohutsuolen limakalvolla on runsaasti ulokkeita, joita kutsutaan villuksiksi (suolinukka). Villukset
lisäävät ohutsuolen pinta-alaa helpottaen ruoansulatusta ja ravintoaineiden imeytymistä verenkiertoon. Keliakiassa
villukset vaurioituvat ja kutistuvat, jolloin ruoan imeytyminen heikkenee.
Keliakian mahdollisia oireita ja seurauksia ovat:
- anemia
- hedelmättömyys (lapsettomuus)
- ihottuma (ihomuutokset)
- ilmavaivat
- kasvuhäiriö (kasvun hidastuminen lapsella; murrosiän myöhästyminen)
- kihelmöinti (esim. jaloissa)
- laihtuminen
- laktoosi-intoleranssi (joko pysyvä tai väliaikainen; voi loppua
ohutsuolen limakalvon parannuttua)
- luuntiheyden väheneminen eli osteopenia; johtuu imeytymishäiriöstä (D-vitamiinin, fosfaatin ja kalsiumin
puutteesta); luunpehmennystauti (osteomalasia), jonka oireita ovat alttius luunmurtumille (luiden
haurastuminen), rintakipu, kipu raajoissa ja lihasheikkous (voimattomuus; lihasoireet); lapsilla
luunpehmennystautia kutsutaan riisitaudiksi, jonka tyypillisiä oireita ovat jalkojen vinot luut (länkisääret),
rintakehän epämuodostumat ja huono vastustuskyky; osteoporoosi
- masennus
- nivelkipu (niveloireet)
- oksentelu
- pahoinvointi
- ripuli tai löysä uloste (voi myös olla harmaata ja rasvaista)
- ruokahaluttomuus
- suoliston kouristukset
- suuongelmat:
-
- hampaan kiillevauriot (mikäli keliakia puhkeaa hampaiden vielä kehittyessä)
- ientulehdus
- kielitulehdus (kielen pinta muuttuu sileäksi tai kieleen ilmaantuu punaisia täpliä tai juovia)
- suupielen tai suun haavat (aftat)
- syöpä (esim. imusolmukesyöpä, ruokatorven syöpä sekä ohut- ja
paksusuolen syöpä ovat keliaakikoilla tavallista yleisempiä)
- tulehdusmuutoksia suolen seinämässä (esim. tuhoutuneet villukset)
- vatsakipu
- vatsan turvotus
- väsymys.
Ruoansulatuselimistön oireita ei esiinny kaikilla. Keliakia voi olla myös lieväoireinen tai jopa oireeton.
Keliakialle altistavia tekijöitä ovat:
Keliakia voi puhjeta minkä ikäisenä tahansa, mutta yleensä kuitenkin vasta
aikuisiällä. Ihokeliakia alkaa tavallisesti 25–40 vuoden iässä. Ihokeliakiassa on tyypillisesti
kutinaa ja 2–6 mm:n läpimittaisia kirkkaita nesterakkuloita hartioissa, jalkapohjissa, kyynärpäissä, kämmenissä,
niskassa, pakaroissa, polvissa, päänahassa tai ristiselässä. Rakkuloita ei aina näy, etenkin mikäli ne ovat
rikkoutuneet ja muuttuneet ruviksi raapimisen seurauksena. Joskus rakkulat ovat suun limakalvolla.
Ihokeliaakikoilla on myös tavallisen keliakian suolistomuutoksia, mutta ei välttämättä vatsaoireita.
Keliakiaa sairastaa noin 2 % suomalaisista ja joka neljännellä heistä esiintyy ihokeliakiaa.
Keliakian diagnosoinnissa voidaan käyttää verinäytettä, josta tutkitaan keliakiavasta-aineet. Verikokeen ollessa
positiivinen diagnoosi varmistetaan vielä mikroskooppisella tutkimuksella näytepalasta, joka otetaan ohutsuolen
tähystyksessä. Terve ohutsuolen limakalvo ei täysin poissulje keliakiaa. Ihokeliakia todetaan iholta otetun
näytepalan ja ohutsuolen näytteen perusteella. Keliakiaan on myös olemassa helppokäyttöisiä pikatestejä.
Keliakian hoitona on gluteeniton ruokavalio. Noudattamalla sopivaa ruokavaliota vatsaoireet häviävät muutamassa
viikossa tai kuukaudessa.
|