MS-Taudin Oireet

MS-tauti eli multippeliskleroosi on autoimmuunitauti, joka vahingoittaa keskushermostoa. MS-taudin mahdollisia oireita ovat:

• huimaus
• kihelmöinti, puutuminen tai tunnottomuus
• kivut (esim. pistely, polttelu, jomotus tai särky; etenkin hermovauriokipu, jossa itse kipualue on terve kivun lähteen ollessa kipuviestiä kuljettavassa hermossa)
• impotenssi (erektiohäiriö)
• lihasoireet (elohiiri, lihasheikkous (voimattomuus), lihasjäykkyys tai vapina)
• masennus
• muistihäiriöt
• nivelkipu (niveloireet)
• oppimis- tai keskittymisvaikeudet
• palan tunne kurkussa
• puhehäiriö
• silmäoireet (esim. kaksoiskuvat, näön sumeneminen tai kipu)
• suoliston tai virtsarakon toimintahäiriöt (esim. tiheä virtsaamistarve tai virtsankarkailu)
• tasapaino- tai koordinaatiovaikeudet
• väsymys (lähes kaikilla potilailla).

MS-taudissa kognitiivisia häiriöitä on noin puolella ja 10 prosentilla kognitiiviset oireet ovat todella vaikeita. Kognitiivisia toimintoja ovat aivotoiminnot, kuten tarkkaavaisuus, valppaus, puheen tai sanojen tuottaminen ja ymmärtäminen, keskittyminen, huomiokyky, oppiminen ja muisti, suunnitelmallisuus ja ongelmanratkaisukyky.

MS-tauti puhkeaa yleensä 20–40 vuoden iässä. Yleisimmät ensioireet ovat näköhäiriöt, silmän liikutteluarkuus, silmän seudun kipu ja kasvojen tai raajojen tuntohäiriöt. Muita yleisiä ensioireita ovat:

• huimaus
• lihasten heikkous tai jäykkyys
• raajojen hallinnan ja koordinoinnin vaikeudet (esim. kävely -tai tasapainovaikeudet)
• ulostamisongelmat
• virtsaamisvaivat
• väsymys.

Suurimmalla osalla potilaista tauti alkaa aluksi vain yhdessä hermoston osassa, tavallisimmin näköhermossa, selkäytimessä tai aivorungon alueella.

MS-taudissa kehon immuunijärjestelmä vaurioittaa hermosolujen aksoneita (viejähaarakkeita) suojaavaa myeliinituppea, minkä seurauksena hermosignaalit heikkenevät. Lisäksi selkäytimeen ja aivoihin muodostuu tulehduspesäkkeitä ("plakkeja"), jotka aiheuttavat muutoksia alueen kudokseen ja toimintoihin. Tulehdusalue voi korjautua tai siihen voi jäädä pysyvä arpi, ns. kovettumapesäke.

MS-taudin oireet riippuvat pitkälti siitä missä hermoston osassa vaurioituneet pesäkkeet sijaitsevat. Kaikilla potilailla esiintyy oireita ainakin jossain vaiheessa tunto- ja näköhermoston alueilla.

MS-tauti saattaa lyhentää elinikää, erityisesti niillä, jotka sairastavat taudin hankalinta muotoa. Joillakin tauti häiritsee elämää huomattavasti, kun taas toisilla se voi olla oireeton tai lieväoireinen lähes koko eliniän. Useimmat pystyvät olemaan työelämässä jopa vuosikymmeniä sairastuttuaan. Joskus tauti kuitenkin etenee nopeasti vaikeuttaen liikunta- ja toimintakykyä.

Oirehdinta on usein aaltomaista, mikä johtuu vanhojen tulehduspesäkkeiden hiipumisesta ja uusien muodostumisesta. Oireet voivat välillä pahentua, kunnes tilanne normalisoituu. Vuosien kuluessa oireet kuitenkin muuttuvat asteittain yhä vaikeammiksi. MS-tauti voidaan luokitella sen etenemisen mukaan neljään tyyppiin.

80 % potilaista sairastuu aaltomaisesti etenevään MS-tautiin, jossa on lieväoireisia tai oireettomia aikoja ja toisaalta myös vaikeaoireisia jaksoja. Pahenemisvaihe on tilanne, jossa esiintyy uudentyyppinen oireisto tai vanhat oireet pahenevat merkittävästi. Vaikeaoireisen jakson jälkeen keho ei välttämättä pysty täysin palautumaan, jolloin osa oireista jää pysyviksi.

60 prosentilla potilaista aaltomaisesti etenevä MS-tauti muuttuu toissijaisesti eteneväksi, kun ensioireista on kulunut noin 15 vuotta. Toissijaisesti etenevässä MS-taudissa oireet jatkuvat koko ajan ilman oireettomia jaksoja ja pahenevat ajan myötä. Vaikeaoireiset pahenemisjaksot vaivaavat (kuten aaltomaisessa taudissa) edelleen potilasta.

Ensisijaisesti etenevässä MS-taudissa oireet vaikeutuvat tasaisesti koko sairauden ajan. Lieväoireiset ja vaikeaoireiset jaksot eivät siis vaihtele. Tässä muodossa oireet eivät johdu niinkään ajoittaisista keskushermoston tulehdustiloista vaan hermosolujen vahingoittumisesta. Ensisijaisesti etenevää MS-tautia sairastaa vain pieni osa potilaista.

Neljäs tyyppi on hyvänlaatuinen MS-tauti, joka voi pysyä vähäoireisena jopa yli kymmenen vuotta. Taudin alussa voi esiintyä joitakin huonoja jaksoja. Näistä keho kuitenkin toipuu ja oireet voivat jopa täysin loppua vuosikausiksi. Tauti luokitellaan virallisesti hyvänlaatuiseksi vain siinä tapauksessa että 10–15 vuotta ensioireista toimintakyky on pysynyt lähes normaalina. Kuolinsyytutkimuksien perusteella on arvioitu, että kliinisesti todetuista MS-tapauksista noin 20 % on hyvänlaatuisia.

Diagnosoituja MS-tautipotilaita on Suomessa noin 7000 ja vuosittain löytyy pari sataa uutta tapausta. Maailmanlaajuisesti potilaita on noin miljoona. Tautia esiintyy varsinkin länsimaissa ja alueilla joilla asuu paljon pohjoiseurooppalaista kansaa. MS-tauti on harvinainen päiväntasaajalla. Eräissä tutkimuksissa on viitattu runsaan D-vitamiinin saannin saattavan vähentää MS-taudin esiintyvyyttä.

MS-tautiin on perinnöllinen alttius. Suomalaisten MS-potilaiden sisaruksilla on 25-kertainen riski sairastua tautiin. On myös olemassa kaksi geeniä, jotka lisäävät MS-taudin riskiä 30 %. MS-tauti on yleisempi naisilla kuin miehillä.

MS-taudin diagnosoinnissa käytetään selkäytimen ja aivojen magneettikuvausta sekä selkäydinnestenäytettä. Myeliinivauriot (plakit) näkyvät melko hyvin magneettikuvissa. Selkäydinnesteestä löytyy suurelta osalta tulehduksellisia muutoksia. Verikokeissa voi näkyä tulehduksesta kertova tavallista suurempi senkka (lasko eli verisolujen laskeutumisnopeus mittausputkessa).

Katso myös sarkoidoosin ja borrelioosin oireet.