Luupiikin Oireet

Luupiikki eli osteofyytti on luukalvosta kasvava luu-uloke. Elimistö muodostaa joskus luupiikkejä luiden reunoille tulehduksen ja rasituksen yhteydessä. Luupiikin yleisimmät oireet ovat nivelkipu ja niveljäykkyys (niveloireet). Luupiikit eivät itsessään ole kivuliaita, mutta voivat aiheuttaa kipua hankautuessaan ympäröivään kudokseen, kuten luuhun tai hermoon. Luupiikki voi muodostua mihin tahansa kehon luuhun, mutta yleensä luiden liitoskohtiin eli niveliin. Toisinaan niitä löytyy myös jänteiden yhteydessä lihasten ja luiden liitoksista. Mekaanisen rasituksen lisäksi tulehdussairaudet, kuten selkärankareuma ja nivelpsoriasis ovat avainasemassa luupiikkien muodostumisessa. Yleisiä ovat erityisesti kantapään ja selän luupiikit. Useimmat luupiikit ovat vuosikausia vähäoireisia tai jopa oireettomia.

Plantaarifaskiitti on jalkapohjan lihasjänteen kiinnityskohdan tulehdus, joka syntyy revähtymästä tai kantaluun ylikuormituksesta. Plantaarifaskiitti on yleisin syy jalkaterän ja kantapään kipuun. Plantaarifaskiittia esiintyy ihmisillä, jotka seisovat ja kävelevät paljon, ja enemmän miehillä kuin naisilla. Taudin riskiä lisäävät myös keski-ikä ja ylipaino. 70 prosentille kehittyy jänteen kiinnityskohtaan luupiikki, joka näkyy röntgenkuvassa kantaluun kärjessä piikkimäisenä luuna osoittaen kantapohjasta varpaisiin päin. Ulospäin kantapää näyttää normaalilta. Plantaarifaskiitin yleisimpänä oireena on useita kuukausia kestävä pakottava särky keskellä kantapäätä. Seisominen, käveleminen ja juokseminen pahentavat kipua. Kantapääkipu ja lisäksi akillesjänteen jäykkyys voivat tuntua erityisen pahalle aamuisin. Kipua voi lievittää venyttelemällä. Kantapään luupiikki poistuu itsestään ajan kuluessa. Urheilijoilla ja niillä, jotka tarvitsevat nopean hoidon, voi leikkaushoito tulla kyseeseen.

Selkärangan jokaisen nikaman välissä on joustava välilevy, joka mahdollistaa selkärangan kivuttoman liikkumisen. Välilevyt voivat vaurioitua tapaturman, sairauden tai vanhuuden johdosta, jolloin ne menettävät kimmoisuutensa (ks. välilevyn pullistuman oireet). Tällöin nikamien reunoille alkaa muodostua luupiikkejä. Luupiikin kasvaessa selkäydinkanavaan se voi painaa hermoa, jolloin hermoradassa voi esiintyä kipua tai outoja tuntemuksia. Selkää voi särkeä ja sitä voi ajoittain olla mahdoton suoristaa. Melko tavallisia ovat myös selän krampit (lihasoireet).

Oireet ja niiden voimakkuus ovat riippuvaisia luupiikkien sijainnista. Esimerkiksi:

• Polven luupiikit voivat aiheuttaa polvikipua tai jäykistää jalan liikkeitä.
• Selkärangan luupiikit voivat ahdistaa hermoja tai selkäydintä. Oireina mm. selkäkipu, lihasheikkous (voimattomuus), kihelmöinti tai tunnottomuus.
• Kaulan luupiikit voivat työntyä sisäänpäin aiheuttaen hengitys- tai nielemiskipua (hengitystieoireet). Luupiikit voivat myös puristaa kaulavaltimoita heikentäen aivoverenkieroa.
• Hartioiden luupiikit voivat vähentää käsien liikkuvuutta. Luupiikit voivat hieroutua kiertäjäkalvosimeen eli ryhmään olkapäätä liikuttavia lihaksia ja jänteitä. Kiertäjäkalvosimeen voi syntyä turvotusta ja repeämiä.
• Sormien luupiikit voivat olla kovia (joskus kipeitä) kyhmyjä ihon alla saaden sormet näyttämään epämuodostuneilta.

Toisinaan luupiikki voi irrota luusta, jolloin se voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi nivelen toimintaan. Irtonainen luupiikki voi jopa estää raajan liikkumisen.

Luupiikkejä voi syntyä itsestään, etenkin vanhetessa, esimerkiksi tukemaan nivelrikon heikentämiä niveliä.

Luupiikkejä diagnosoidaan röntgen-, ultraääni-, CT- ja magneettikuvilla.