Selkärankareuman Oireet

Selkärankareuma on toiseksi yleisin tulehduksellinen krooninen nivelsairaus. Selkärankareumassa immuunijärjestelmä luulee omaa kudosta tai jotakin sen osaa vieraaksi. Immunologinen reaktio kohdistuu lähinnä syyrustoa vastaan. Kyseistä kudosta löytyy esimerkiksi jänne-luuliitoksista, valtimoiden keskikerroksesta ja silmän alueelta.

Ensioireina voivat olla useita kuukausia kestävät selkävaivat, erityisesti aamujäykkyys. Oireet ovat pahimmillaan levossa ja helpottavat liikkuessa. Yleisin oire on alaselkäkipu, joka voi säteillä myös lonkkaan tai pakaraan.

Kolmasosalla potilaista esiintyy raajanivelten tulehduksia (esim. polvissa tai nilkoissa). Jalkaterissä kipu voi tuntua myös nivelten ulkopuolella johtuen nivelsiteiden ja jänteiden kiinnityskohtien tulehduksesta. Jänne-luuliitosten tulehduksia voi olla eri puolilla kehoa. Sairauden ensioire voi esimerkiksi olla aamuinen kantapääkipu.

Pitkään jatkuneessa selkärankareumassa tapahtuu nikamien osteoporoosia. Luut voivat olla hauraita ja alttiita murtumille. Selkäydin ja sen hermot altistuvat vaurioille nikamarakenteen hajotessa (ks. välilevyn pullistuman oireet).

Kahdella potilaalla kolmesta selkärankareumaan liittyvää tulehdusta esiintyy vain risti-suoliluunivelien (SI-nivelien) ja selkänikamien alueella. Tulehdusta on nikamien väleissä fasettinivelissä ja paikoissa, joissa välilevy kiinnittyy nikamaan. Sitä mukaa kun tulehdus syövyttää vanhaa kudosta, uutta luuta pyrkii muodostumaan vaurioituneisiin kohtiin (ks. luupiikki). Tällöin nikamat voivat luutua toisiinsa kiinni ja luurakenne tekee selästä pysyvästi jäykän.

Reumaattinen selkä ei taivu eikä kierry kunnolla. Selän jäykistyessä potilaan ryhti painuu vähitellen etukumaraksi. Vaikeassa selkärankareumassa potilas ei ehkä kykene nostamaan päätään vaakatasoon.

Jos kudosmuutoksia tapahtuu rintakehässä, voi rintakehän jousto hävitä ja hengittäminen vaikeutua (hengitystieoireet).

Selkärankareuman yleisin lisätauti on silmän värikalvontulehdus. Silmäoireita on usein vain toisessa silmässä ja ne voivat tulla myös ennen selkäoireita. Uusiutuessaan värikalvontulehdus voi ilmetä kummassa silmässä tahansa. Värikalvontulehduksen oireita ovat: kipu, kyynelvuoto, näön sumeneminen (näköhäiriöt), punoitus ja valonarkuus.

Voimakkaan reumatulehduksen jatkuessa vuosia, voi potilaalle kehittyä sekundaarinen amyloidoosi. Amyloidoosissa elimistöön kertyy amyloidia, joka on eräänlainen poikkeava proteiini, ja joka voi häiritä sisäelinten toimintaa.

Selkärankareumaan voi liittyä myös verisuonitulehdus. Nousevan aortan tulehtuessa voi aortta arpeutua ja sen tyvi laajentua. Tällöin sydämen aorttaläppään voi tulla läppävika (läppävuoto).

Enemmistö potilaista on miehiä. Miehillä selkärankareuma on myös vaikeaoireisempi kuin naisilla. Tyypillinen selkärankareuma alkaa kehittyä 20–30-vuotiaana, vain harvoin yli 45-vuotiaana. Suomalaisista sairastuu selkärankareumaan alle 1 %.

Selkärankareumaan on olemassa perinnöllinen alttius. 95 prosentilla potilaista on löytynyt verikokeessa HLA-B27-kudosantigeeniä, jota kantaa 14 % suomalaisista. Selkärankareuman epäily on varsin vahva, mikäli henkilöllä on sekä tulehduksellista selkäkipua että HLA-B27.

Risti-suoliluunivelet sijaitsevat pakaravaon yläreunan tasolla noin 5 cm keskiviivasta molempiin suuntiin. Kyseiset nivelet ovat melko jäykkiä ja joustamattomia. Ammattitaitoinen lääkäri voi kuitenkin saada niitä liikuteltua, jolloin tulehtunut nivel saattaa aristaa (niveloireet). Tulehdus voi myös ilmetä kosketusarkuutena paineltaessa alaselkää. Lääkäri etsii usein myös mahdollisia jänne-luuliitosten tulehduksia. Diagnoosi voidaan saada risti-suoliluunivelten röntgenkuvalla, jos tulehdus on ehtinyt tuhota luustoa. Selkäkipuoireiden alkamisesta voi kuitenkin vierähtää vuosia ennen kuin tautia voidaan diagnosoida röntgenkuvien perusteella. Magneettikuvauksella tulehdusmuutokset nähdään jo taudin alkuvaiheessa. Koska magneettikuvaus on suhteellisen kallis, sitä käytetään yleensä vain vahvan tautiepäilyn varmistamiseksi.