Toksoplasmoosin Oireet

Toksoplasmoosi on yleensä oireeton. Yleisimpiä (1 tai useampia) oireita ovat:

• (yö)hikoilu
• kaulan tai kainaloiden turvonneet imusolmukkeet
• kurkkukipu (hengitystieoireet)
• kuume
• lihaskipu (lihasoireet)
• päänsärky
• väsymys.

Mahdollisia ovat myös:

• koordinaatiovaikeudet
• näköhäiriöt (näön sumeneminen; silmäoireet)
• sekavuus
• täpläinen ihottuma (ihomuutokset).

Toksoplasmoosin itämisaika (aika tartunnasta oireisiin) on 10–14 päivää. Oireet kestävät keskimäärin pari viikkoa, kroonisessa oireisessa toksoplas­moosissa jopa vuosia. Tauti on vaikeaoireinen lähinnä immuunipuutospotilailla. Mahdollisia komplikaatioita ovat muun muassa aivotulehdus, keuhko­kuume ja sydänlihastuleh­dus.

Toksoplasmoosin aiheuttaa mikroskooppinen eliö nimeltä Toxoplasma gondii. T. gondii on 1-soluinen loinen, jonka pääisäntiä ovat kissaeläimet. Ihminen voi saada toksoplasmoositartunnan veren- tai elinsiirron yhteydessä, raa'asta lihasta tai kissan ulosteen saastuttamasta kasvillisuudesta tai vedestä.

Kissan aktiivinen infektio kestää 1–3 viikkoa, jonka aikana kissa erittää ulosteeseen miljoonia ookystia. (Ookysta on eräs loisen muoto.) Jos kissa on suhteellisen hyväkuntoinen, ei ookystia löydy ulosteesta aktiivisen infektion jälkeen. Ookystat kehittyvät luonnossa infektiokykyisiksi 1–5 päivässä. (Kissan ulosteita sisältävä kissanhiekka kannattaa vaihtaa päivittäin.) Ookystat säilyvät hengissä lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa jopa kuukausia. Maaperästä ne siirtyvät muihin eläimiin niiden syödessä ruohoa tai juodessa saastunutta vettä. Väli-isännässä, kuten ihmisessä, loiset muodostavat kudoskystia lihaksiin ja joskus myös aivoihin, silmiin tai sydämeen. (Kudoskysta on loisen nukkuva, inaktiivinen muoto, jota ympäröi suojakuori.) Kudoksiin koteloituneet loiset voivat tartuttaa muita eläimiä, mikäli isäntäeliö tulee syödyksi.

Toksoplasmoosille altistavia tekijöitä ovat:

• huono käsihygienia (esim. siivotessa kissan hiekkalaatikkoa)
• kissa
• saastunut juoma
• saastunut ruoka (esim. pesemättömät kasvikset, kuorimattomat hedelmät, likainen leikkuulauta tai huonosti kypsennetty liha)
• siirtoelin, joka sisältää nukkuvia loisia
• työpaikka, jossa henkilö on paljon tekemisissä kissojen, maaperän tai raa’an lihan kanssa (esim. eläinlääkäri, puutarhuri tai teurastamotyöntekijä).

T. gondii pysyy aktiivisen infektion jälkeen kehossa lepotilassa, mutta voi uudelleenaktivoitua myöhemmin vastustuskyvyn heiketessä lääkityksen tai sairauden johdosta. Yleisimpiä toksoplasmoosin pahenemiselle ja aktivoitumiselle altistavia tekijöitä ovat:

• hoidot (immuunivastetta heikentävät lääkkeet, joita käytetään siirtoelinten hyljinnän estämisessä ja autoimmuunitautien hillitsemisessä sekä kemoterapia, jota käytetään syöpätautien hoidossa)
• sairaudet.

Toksoplasmoosi voi tarttua odottavan äidin verenkierrosta istukan välityksellä sikiöön. Jos äiti saa toksoplasmoosin raskauden viimeisellä kolmanneksella, siirtyy infektio lapseen 80 prosentin todennäköisyydellä. Mikäli infektio tapahtuu raskauden puolivälissä on riski 30 %. Raskauden alkupuolen infektiossa riski on vain 10 %, mutta silloin seuraukset ovat erittäin vakavat. Aikainen infektio voi aiheuttaa keskenmenon tai lapsella voi esiintyä joitakin seuraavista oireista ja laboratoriolöydöksistä:

• anemia
• henkinen jälkeenjääneisyys
• hydrokefalia (vesipää)
• kasvun hidastuminen
• keltaisuus (keltainen iho ja silmänvalkuainen)
• kuulovaurio
• mikrokefalia (pienipäisyys)
• silmän suoni- ja verkkokalvotulehdus (vakava silmäinfektio voi johtaa sokeutumiseen)
• suurentunut maksa tai perna
• trombosytopenia (verihiutaleiden puute; huonontunut verenvuodon tyrehtyminen)
• vatsan turvotus (johtuen nesteen kertymisestä vatsakalvononteloon).

Lapsen oireet kehittyvät yleensä vasta myöhemmällä iällä. 85 % tartunnan saaneista vastasyntyneistä on oireettomia.